Adriano Ambrosinin pianon mestarikurssi Vantaan musiikkiopistolla 27.-28.1.2023

Tammikuun lopussa Vantaan musiikkiopiston pianistit saivat nauttia italialaisen pianoprofessori Adriano Ambrosinin mestarikurssista. Adriano on Vantaan musiikkiopiston piano-opettaja Marjukka Eskelisen entinen opettaja, ja Marjukka järjestikin ansiokkaasti pianomestarin Suomen visiitille. Mestarikurssin aikana kymmenen piano-oppilasta sai Adrianolta yleisön edessä yksilöopetusta. Kaksipäiväinen mestarikurssi päättyi piano-oppilaiden yhteiskonserttiin.

Mestarikurssin jälkeen Adriano avasi ajatuksiaan Suomesta ja pianopedagogiikasta. Haastattelijana Marjukka Eskelinen.

Olet kuulema suuri Suomi-fani. Mistä tämä johtuu?

Pidän paljon liikkumisesta ulkona vuorilla ja Suomi on paikka, jossa on paljon luontoa ja sitä kunnioitetaan. Pidän myös siitä, että teitä suomalaisia on niin vähän ja ette aiheuta ”casinoa” ts. hässäkkää… kunnioitatte pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, maksatte veroja (enemmän kuin me!) ja teillä on hyvin kehittynyt hyvinvointiyhteiskunta. Tässä taisi tulla jo riittävästi.

Osaat puhua hieman suomea. Mitä sanoja tunnet?

Heipparalla! Valitettavasti en ole koskaan kunnolla opiskellut suomea, osin siksi, että suomalaiset opiskelijani joutuivat opettelemaan italian kielen, jotta pystyivät suorittamaan kirjalliset opintonsa. Aloitimme aina englanniksi ja pikkuhiljaa siirryimme italiaan. Opettelin kuitenkin joitakin suomenkielisiä sanoja, auttaakseni heitä: Ei rotatiota, paljon pedaalia, älä juokse, u-ka-ko-ne ja toki vähän muutakin: makkara y synappia, peruna salaatti, mustikka, muistitikku jne.. ja myös ”olen suomalainen”.

Sinulla on ollut suuri merkitys useille suomalaispianisteille, jotka ovat tulleet Veronaan opiskelemaan johdollasi. Mitä ajattelet, mistä syystä opiskelijat ovat halunneet tulla Italiaan opiskelemaan pianoluokallesi?

Tätä pitäisi kysyä tietenkin heiltä, ja varmistua siitä, että parin Veronassa vietetyn vuoden jälkeen he ovat saavuttaneet tavoitteensa ja ovat tyytyväisiä. Voisit ehkä tehdä pienen tutkimuksen näiden opiskelijoiden keskuudessa, ja julkaista tulokset anonyymisti. Olisin itekin todella utelias kuulemaan, mikä heidät kaikki ajoi Veronaan! 

Olet jo eläköitynyt ja päättänyt pitkän pedagogisen urasi. Mitkä ovat merkittävimmät pedagogiset ideasi, joiden toivoisit jatkuvan seuraaville pedagogisukupolville?

Kun olin itse vielä opiskelija, vaikutuin suuresti pianisti Alfred Cortot’n kirjasta ”Prinzipi razionali della tecnica pianista”. Cortot oli paitsi suurenmoinen pianisti, myös merkittävä opettaja. (Hän opetti virtuosismia Genevessä.) Inspiroituneena tästä ja muista kirjoistaan (mm. Chopinistä, Lisztistä…) sekä muiden maestrojen vaikutuksesta, kehitin omanlaiseni metodin pianoteknisten ongelmien ratkaisemiseksi, jota sitten olen muokannut erilaisiin tarpeisiin sopivaksi. Keskityn erityisesti erilaisiin rytmisiin harjoituksiin, jotka on räätälöity ratkaisemaan oppilaan soitossa ilmeneviä teknisiä ongelmia. Toivon siis myös, että te nykyiset pianonsoiton opettajat seuraatte oppilaittenne soittoa ja yritätte ymmärtää, mistä erilaiset ongelmat johtuvat ja keksitte harjoituksia niiden ratkaisemiseksi. Ja tietenkin, soinnin laatuun tulee kiinnittää valtavasti huomiota! (Ehkä tärkeintä kaikista…)

Opetit juuri kymmentä Vantaan musiikkiopiston oppilasta. Mitä haluaisit sanoa heille ja muille musiikkiopiston oppilaille?

Kun kysyin oppituntien aikana oppilailta ”miksi teet näin?”, sain useimmiten vastaukseksi ”En tiedä”. Siispä haluaisin, että oppilaat tiedostaisivat jokaisen äänen, yksityiskohdan, sormituksen, pedaalin, äänenvoimakkuuksien, fraseerauksen ja soinnin ja ymmärtäisivät, mitä ovat tekemässä. (Ei, kuten eräs oppilaani aikanaan totesi ”soitan sitä, mitä sattuu tulemaan”). Tätä oppilaat voivat työstää sekä itsekseen että opettajiensa johdolla. Kaikki pystyvät saavuttamaan pianistisen keskivertotason; sen jälkeen tietenkin henkilökohtainen lahjakkuus, ahkeruus ja muut musiikilliset taidot tekevät eroja soittajien välille. 

Miten Suomen reissusi muuten sujui?

Tosi hienosti! Erityisesti nautin Lapissa käymisestä, sillä siellä en ollut aiemmin vieraillut. Sain toteutettua kolme unelmaani: hiihtää Lapissa, pyöräillä lumella ja vierailla Rovaniemellä Alvar Aalto -kirjastossa. Paremmin kuin hyvin siis!